Toimin toukokuussa 2024 Australian salibandy maajoukkueen fysioterapeuttina ja fysiikkavalmentajana MM-karsintaturnaukseen valmistavalla leirillä Singaporessa ja Aasian sekä Oseanian MM-karsintaturnauksessa Filippiineillä. Tässä blogissa esittelen, miten vaihtoon hakeutuminen eteni ja miten itse reissu sujui ja mitä se minulle antoi.
Vaihtoon hakeutuminen
Olen tyyppinä sellainen, että tykkään ottaa kaiken mahdollisen irti tällaisista tilaisuuksista. Jos luet tätä Varalan opiskelijana ja sinulla on mahdollisuus lähteä vaihtoon, toivottavasti pystyn antamaan sinulla rohkeutta lähteä tekemään oma maailman valloituksesi.
Ensimmäisen kerran vaihtomahdollisuudesta sain tietää ensimmäisellä VAT-lähijaksolla. Ensimmäiset ajatukset vaihdosta olivat päästä jonnekin oppimaan lisää kestävyysjuoksu valmennuksesta. Toimin fysioterapeuttina Nokian KrP:n F-liigajoukkueen fysioterapeuttina, jota kautta lopulta aukesi mahdollisuus lähteä Australian salibandy maajoukkueen matkaan MM-karsintaturnaukseen Filippiineille. Tästä saan kiittää erityisesti KrP:n ja Australian maajoukkueen valmentajaa Janne Kainulaista. Suosittelen lähteä rohkeasti ottamaan yhteyttä eri paikkoihin, joissa sinä voisit oppia lisää.
Fysioterapeutti vai valmentaja?
Olen tosiaan ammatiltani fysioterapeutti ja huomasin, että se loi myös organisaatiossa odotuksen siitä, että he saavat riveihinsä nimenomaan fysioterapeutin. Eikä pidä ymmärtää väärin, tein mielelläni fysioterapeutin tehtäväni reissussa, koska se on myös ydinosaamistani. Reissun tarkoitus oli kuitenkin oppia valmentamisesta ja kehittää itseäni valmentajana. Mielestäni tärkeä osa matkaani oli se, että pystyin kiteyttämään oman valmennusfilosofiani ja luomaan konkreettiset tavoitteet, joiden kautta pystyin kehittämään omaa osaamistani. Ennen matkaa kävin useamman keskustelun päävalmentaja Seppo Pulkkisen kanssa, jotta hän ymmärtää mitä muuta annettavaa minulla voi joukkueelle olla kuin fysioterapeutin rooli.
Erasmus+ -vaihdon opit
Fysioterapeutin rooli tällaisessa lyhyessä tapahtumassa on hieman erilainen kuin seurajoukkueessa, koska aika, jossa me pystymme asioita tekemään, on selkeästi lyhyempi. Jos alkukaudesta tulee esimerkiksi nilkan nyrjähdys, pystymme rauhoittamaan tilanteen ja kuntouttamaan nilkan rauhassa, jotta voimme varmistaa, että pelaaja on valmis, kun tärkeät pelit alkavat. Tällaisessa reilun kahden viikon jaksossa, ensimmäinen tavoite on pitää pelaajat pelikuntoisina ja joissain tilanteissa puolikuntoisuuden suhteen voidaan joutua ottamaan myös riskejä. Varsinainen kuntoutus tapahtuu vasta turnauksen jälkeen.
Yksi tärkeimmistä asioista, joita koen pystyväni muuttamaan, oli ajatus siitä mitä huoltava harjoittelu on ja mitä lajiharjoitusten ja pelien välissä voidaan tehdä, jotta pysytään pelikunnossa. Voin kertoa, että se on jotain muuta kuin venyttely, mitä aikaisemmin näissä huoltavissa harjoituksissa oli tehty. Tämä vaati myös muutamia keskusteluja pelaajien kanssa, miksi venyttely ei ole paras ratkaisu näissä tilanteissa. Konkreettisesti tämä muutos näkyi niin, että ensimmäistä kertaa joukkueen turnauksen aikana kaikki pelaajat olivat viimeisessä pelissä pelikuntoisia. Ja muutamat pelaajat, joilla oli vanhoja vaivoja leirille tullessa, olivat paremmassa kunnossa viimeisen pelin jälkeen.
Toisena tärkeänä oppimiskokemuksena oli ryhmän valmentaminen, jota olen tehnyt jonkin verran, mutta etenkin viimeisinä vuosina valmentamiseni on ollut enemmän yksilöiden kanssa. Ensimmäiset isoimmat haasteet tulivat siinä, että en tuntenut urheilijoita ja millaisia liikkujia he ovat. Oletin alkuun ehkä enemmän ja heti ensimmäisessä harjoituksessa meinasi karahtaa kiville. Suunnitelmaa piti muuttaa lennosta ja ohjeistaa pelaajat siihen, mitä teemme paljon tarkemmin. Tykkään jakaa vastuuta valmennettaville, mutta alkuvaiheessa, kun en tuntenut valmennettavia, se ollut toimiva lähestymistapa.
Kolmas näkökulma, jossa halusin kehittyä ja haastaa osaamistani on joukkueen vireystilan ja valmiuden säätely “haukka”-harjoitteen avulla. Jos olet kohdannut Antikaisen Harrin, todennäköisesti tiedät, mistä harjoituksesta on kyse. Olin ennen matkaani käyttänyt harjoitusta lähinnä yksilöurheilijoilla hyvillä kokemuksilla ja nyt halusin päästä kokeilemaan sitä joukkueella urheilijoita. Tiivistettynä harjoituksessa haetaan tietynlaista kannatusta kehoon ja keskivartaloon sekä löytää keholle sopiva rytmi tehdä liikesuorituksia. Halusin lähteä soveltamaan harjoitusta työkaluna myös vireystilan säätelyyn, ottelun sisällä haastavien tilanteiden käsittelyyn ja tämän käyttämiseen yksilö- ja joukkuetasolla.
Joukkuepeleissä puhutaan paljon momenttumista ja siitä kummalla joukkueella se on. Lisäksi se, että hyvät suoritukset nostavat joukkueen itseluottamusta tai pahimmillaan huonot suoritukset lamaavat koko joukkueen. Harjoitteen avulla on nostaa vireystila riittävälle tasolle koko joukkueena ja vaikka heikkoja suorituksia pelien aikana tuleekin, on pelaajalla ja joukkueella konkreettinen keino, jolla siirtää keskittyminen takaisiin peliin ja olennaisiin asioihin sen sisällä. Tästä sain hyviä kokemuksia matkan aikana ja konseptin kehittäminen on jatkunut tämän jälkeen.
Viimeisenä ja ehkä tärkeimpänä asiana, oli hieno seurata ja päästä myös osaksi, oli joukkueen tapa kohdata toiset ihmiset joukkueen sisällä. Oli kyse uudesta pelaajasta tai staffin jäsenestä, otettiin hänet avosylin vastaan. Henki joukkueen sisällä oli poikkeuksellinen ja sitä on vaikea sanoin kuvata. Mutta ajatukseni siitä, mistä henki muodostuu, on palo pelaamiseen, vilpitön halu auttaa toisia ja joukkueen perinteet. Tästä hyvänä esimerkkinä on seuraava video.
VIDEOUPOTUS: https://youtube.com/shorts/OD2sLH7ec8M
Erilainen maailma
Matkan aikana ehti hieman olemaan myös turistina ja kiertelemään Singaporen nähtävyyksiä. Singaporessa silmään pistävää oli siisteys. Roskaaminen oli myös sellainen, että jos virkavalta olisi sitä havainnut, siitä olisi voinut saada sakon. Singapore teki vaikutuksen järjestelmällisyydellään ja puolestaan Filippiinit ja Manila ihmismäärällään, kontrasteilla ja ruuhkilla. Tästä käytännön esimerkki on matka lentokentältä hotellille, joka kesti iltapäiväruuhkassa yli kaksi tuntia. Paluulennolle lähtiessä sama matka kesti alle puolituntia. Areenan ja hotellin välillä meillä oli poliisi saattue, varmistamassa sujuvan kulun.
VIDEO UPOTUS: https://youtube.com/shorts/RB2aYcY4-VU
Manilassa myös aikataulumme oli sen verran tiukka, koska meillä oli viitenä päivänä viisi peliä. Ei valmennus- ja huoltohommien lomassa uskaltanut kauhean kauas lähteä seikkailemaan. Vajaan kilometrin päässä hotellilta löytyi maailman 13. suurin ostoskeskus, jossa riitti nähtävää.
VIDEOUPOTUS: https://youtube.com/shorts/bX46QTxfJB4
Singaporessa ollessa vierailimme kahdessa eri koulussa ja pelasimme yhdessä koululaisten kanssa. Oli hienoa nähdä, kuinka tärkeänä pelaajat pitivät lajin viemistä eteenpäin ja kasvattamista myös muualla kuin omassa maassaan. Pelaajat pitivät erilaisia taitorasteja koululaisille ja lopuksi päätimme tapaamiset yhteiseen otteluun koululaisten kanssa.
Suuret kiitokset mentorilleni Seppo Pulkkiselle, Valmentajille Carl Hammarlundille ja Janne Kainulaiselle sekä joukkueen johtajalle yleismiehelle Gordon Tribelle. Joukkueen tavoitteena oli lunastaa paikka joulukuussa pelattaviin Salibandyn MM-lopputurnaukseen Ruotsin Malmössä. Siellä nähdään!
Comments