Olen saanut elämäni aikana osallistua yhteensä kuuteen erimittaiseen vaihto-ohjelmaan, joista viimeisimpänä vajaan kahden viikon reissu Saksaan softballin pariin. Voin siis hyvällä omallatunnolla sanoa, että mahdollisuus vaihtoon kannattaa hyödyntää aina, mikäli sellainen osuu eteen. Kokemukset ja parhaassa tapauksessa ihmiset, mitä lyhyiltäkin jaksoilta saa, kulkevat mukana ikuisesti.
Tämän reissun tavoitteena oli kehittyä pelaajana ja mahdollisesti tulevaisuudessa valmentajana tai vähintäänkin pelaajana, joka pystyy auttamaan joukkuetta kehittymään. Päivät menivät pitkälti samalla kaavalla: herätys, treeneihin, syömään, treeneihin, syömään, nukkumaan. Treenimatkat taittuivat pääasiassa pyörällä, jonka sain joukkueelta lainaan, mutta toisinaan myös bussilla. Asuin Lintorfin kylässä noin puolen tunnin matkan päässä Düsseldorfista. Kulkeminen sekä julkisilla että pyörällä oli helppoa ja ihmiset erittäin ystävällisiä. Koko kahden viikon ajan oli +30c helteet, pahimmillaan (tai parhaimmillaan..) jopa +34c. Treenit olivat kahdesta parhaimmillaan yli neljään tuntiin pitkiä, joten kuumuutta sai kestää aamusta iltaan. Siihenkin kuitenkin tottui ja sai hyvin ladattua auringonvaloa Suomessa kovaa vauhtia hiipivään syksyyn.
(aamutreenit alkoivat 8-9 aikoihin päivästä riippuen ja illalla treenit loppuivat 21-22 välillä. Kentällä sai siis viettää sekä aamun ensimmäiset auringonsäteet että katsoa kauniita auringonlaskuja iltaisin)
Treenit koostuivat pääasiassa lajista ja ne oli usein jaettu erilaisiin osa-alueisiin. Välillä keskityttiin tekniikkaan, välillä voimaan ja välillä haettiin vain aivan perus toistoja. Omalta osaltani valmentajani Fernando oli myös erityisen kiinnostunut pesäpallosta ja halusi ymmärtää, mitkä asiat vaikuttavat mihinkin. Fernando analysoi tarkkaan tekemisiäni ja halusi ymmärtää syy-seuraussuhteita. Hän tiesi, että kaikkia asioita ei voi eikä välttämättä edes tarvitse integroida pesäpallosta suoraan softballin, varsinkaan kahden viikon aikana. Sain paljon vinkkejä ja erilaisia näkökulmia tekemiseeni ja Fernando painotti, että erilaisia tapoja tehdä on monia. Yksi tapa ei sovi kaikille. Sain paljon työkaluja omaan tekemiseeni ja opin tunnistamaan kehityskohtia lyöntitekniikassa ja kiinniotossa, oli myös hienoa olla osa motivoitunutta joukkuetta. Pyykkiä sai pestä kaikkien treenien jälkeen, sillä softballissa etukenttä on hiekkaa ja aurinkorasva oli erinomainen hiekkamagneetti.
(Treenimatkat taittuivat usein pyörällä kahden venezuelalaisen import-pelaajan kanssa ja joka päivä oli pyykkipäivä)
Vaikka treenejä olikin paljon, niin ehdin tehdä myös puolipäivä- tai päiväreissut Düsseldorfin lisäksi Kölniin, Roermondiin ja Brysseliin. Yksi vaihtojen hienoja puolia on se, että samalla näkee maailmaa. Tähän mennessä jokaisessa vaihdossa pääpaino on ollut joko opiskelu tai treenaaminen, mutta olen silti ehtinyt nähdä monia hienoja paikkoja siinä ohella. Vaihto-ohjelmat Euroopassa ovat myös siitä ainutlaatuisia, että usein matkustaminen kohteen ympärillä on helppoa. Tälläkin reissulla pisin matka oli Brysseliin ja sekin vain 2,5 h junalla.
Anni Mäntylä
Kommentare