Tiia Hautala, Varalan valmennuskeskus, fysiikka- ja juoksuvalmennus (MansePP, naisten Superpesis)
Manu Vartia, päävalmentaja ja pelinjohtaja, fysiikkavalmennus (MansePP, naisten Superpesis)
Lähdimme matkaan aikaisin maantantai-aamuna Pirkkalan lentoasemalta Riikan kautta kohti Munchenia. Runsaan tunnin junamatkan jälkeen olimme perillä Regensburgissa. Matka kokonaisuudessaan sujui ilman kommelluksia, joten olimme hyvissä ajoin perillä määränpäässämme. Virallinen ohjelmamme paikallisessa Baseball -akatemiassa alkoi vasta tiistaina, joten meillä oli hyvin aikaa ottaa pieni lepotauko ja sen jälkeen keskustella hieman matkamme odotuksista ja tavoitteista. Mitä voisimme saada irti baseball-kulttuurista ja siirtää omaan supisuomalaiseen lajiimme pesäpalloon?
Yleisellä tasolla halusimme tietenkin laajentaa ammatillista osaamistamme, sekä tutustua akatemian valmennus- ja oppimismenetelmiin. Kun lähtee ulkomaille, on tavoitteena oltava myös oman verkoston laajientaminen, sekä kielitaidon parantaminen ja vieraaseen kulttuuriin tutustuminen.
Käytännön ihmisinä meitä kiinnosti erityisesti tutustua kaikkeen, missä ”hiki haisee”. Treenikulttuuri, tekemisen taso, harjoittelun sisältö, sekä vammojen ennaltaehkäisyä edistävä toiminta olivat ne asiat, jotka kiinnostivat etukäteen. Akatemian perustaja ja johtaja Martin Brunner on heittomiehiä - hän valmentaa syöttäjiä akatemiassa - joten hänen kanssa käymiimme kekusteluihin laitoimme myös kovasti toivoa oppiaksemme lisää. Meitä molempi kiehtoo kovasti heittäminen, joten päätimme heti alkuunsa seurata nimenomaa syöttäjien treenaamista hieman tarkemmin.
Syöttäjien harjoituspäivä esimerkkinä
Tiistaina pääsimme sitten toden teolla aloittamaan harjoituksiin tutustumisen ja kuvaankin tässä esimerkkinä syöttäjien tiistai-iltapäivän ja illan harjoituksen. Treeni aloitettiin verryttelyillä ja valmisteluilla, jota seurasi noin tunnin mittainen voimaosio. Sen jälkeen syöttäjien porukka teki noin puolen tunnin mittaisen koordinaatio- ja kiihdytysjuoksuosion. Kun nämä olivat ohi, siirryttiin toiseen, hieman isompaan halliin, joka mahdollisti syöttämisen oikealta etäisyydeltä (18m ) ja syöttökummun päältä. Syöttäjät tekivät erittäin huolellisen valmistautumisen ennen kuin rupesivat heittämään. Valmistelu sisälsi kuminauhalämmittelyä, liikelaajuuksien hakua, heittoja eripainoisilla heittopalloilla erilaisista lähtöasennoista ja vauhdeista, sekä syöttämiseen valmistavia liikemalleja aquabackeilla ja kuntopalloilla. Tämän jälkeen syöttäjät suorittivat 10-15 maksimaalista syöttösuoritusta.
Tässä osiossa jokaiselta syöttäjältä kuvattiin syötöt suurnopeuskameralla, lisäksi Martinilla oli käytössään datankeräyssysteemi, joka mittasi tai kuvasi mm. syötön nopeuden, pallon lentoradan muodon, sekä myös syöttäjän liikkeen analysointiin liittyviä asioita. Näitä asioita käytiin läpi palautteen antoineen seuraana ja sitä seuraavana päivänä pelaajien kanssa henkilökohtaisesti.
Syöttäjien lisäksi akatemiassa on luonnollisesti muiden pelipaikkojen pelaajia, joten syöttäjien päivän lomassa havainnoimme muidenkin pelaajien treeniosioita. Näimme lyöntiharjoitukseen valmistautumista osaharjoitteineen, lyöntiharjoittelua sekä ”catchereiden” eli siepparien kiinniottotreeniä. Lyömis- ja kiinniottotreeneissä hyödynnettiin aika paljon pallotykkejä, joka mahdollistaa taitoa, nopeutta ja silmä-käsikoordinaatiota vaativissa suorituksissa riittävät toistomäärät. Lyöntitykit mahdollistavat mm. sen, että lyöjät ja siepparit eivät tarvitse joka treeniin syöttäjiä, vaan tykin avulla saadaan tehtyä useita suorituksia ja aika tulee käytettyä tehokkaasti.
Akatemian viikko-ohjelmasta on nähtävissä, että pelaajien harjoittelussa tehdään yhden harjoitusiltapäivän aikana useampaa osa-aluetta, eikä yhtä asiaa hinkata välttämättä kerralla niin paljon. Esimerkiksi syöttäjät kyllä syöttävät tai heittävät joka päivä (ma-pe), mutta maksimaalisen kovia heittoja ei tule välttämättä kovin paljon päivää kohti. Sama päti muidenkin pelipaikkojen pelaajiin. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että pelipaikasta riippumatta kaikilla oli 3-4 voimaosiota viikossa, nopeusosio kolme kertaa viikossa, sekä tietenkin lajiharjoittelua tai siihen liittyvää tukiharjoittelua 4-5 päivänä viikossa. Keskiviikkona oli palauttava päivä, jolloin harjoittelun tehoja laskettiin ja ohjelmassa oli huoltavaa harjoittelua.
Järjestelmällinen harjoittelukulttuuri
Kaikessa paistoi läpi saksalaisen jämpti ja järjestelmällinen harjoittelukulttuuri. Pelaajat olivat kohteliaita ja kuuntelivat tarkasti valmentajien ohjeita. Minkäännäköistä ”häröilyä” emme havainneet sinä aikana, kun seurasimme treenejä. Varsinkin lajisuorituksia tehdessä monen tekemisessä näkyi tekemisen meininki. Liikeradat oli opeteltu ja tehoja pystyttiin tuottamaan kiitettävällä tavalla.
Ympäristö ja välineet
Harjoittelupaikat ja -välineet puhuttavat urheilupiirejä usein. Regensburgin akatemian harjoittelutilat eivät sinänsä olleet loisteliaat, mutta ne olivat harjoittelun kannalta riittävät ja välineet tuntuivat olevan viimeisen päälle. Voimaharjoittelua varten löytyi kaikki tarvittava välineistö ja käytössä oli myös paljon kuntopalloja, heittopalloja ja aquabageja. Perusvälineiden lisäksi hallissa oli mm. assault -juoksumatto, ranteenvahvistukseen tarkoitettu ”väkipyörä”, lantionnostopenkki (hip thrust), erikokoisia pallotykkejä, sekä erilaista mittauslaitteistoa heitto- ja lyöntiharjoittelun mittauksia varten. Myös velocity based -voimaharjoittelun tueksi oli applikaatio, josta jokaisen oli helppo suorittaa voimatreenejä tankonopeuksia seuraten. Pari vuotta sitten kaupunkiin oli valmistunut uusi hieman isompi halli, jossa treenasi muitakin. Sieltä akatemialla oli vuoroja tiettyinä aikoina, ja tilat mahdollistivat syöttö- ja lyömisharjoittelun paremmin isomman tilan takia.
Ennen kaikkea harjoitteluhalli oli akatemian treeniaikoina vain baseball -akatemian käytössä. Ohjatut treenit olivat maanantaista perjantaihin kello 16-20 välillä, eikä akatemiatreenien aikana tiloissa ollut varauksia tai muuta toimintaa.
Regensburgin akatemia
Urheilijan valinta akatemiaan tapahtuu try-outien kautta. Varsinkin saksalaiset pelaajat ovat akatemian valmentajille entuudestaan tuttuja, ja hyvät kansallisen tason pelaajat kutsutaan viikoksi akatemiaan tutustumaan.
Viikon aikana tehdään toiminnallinen liiketesti ja kerätään dataa heittämisestä ja lyömisestä. Viikon aikana päästään kokonaiskäsitykseen, jonka jälkeen arvioidaan myös valmennettavuutta. Keskustelut ja työskentelytapojen tarkkailu antaa käsityksen todellisesta motivaatiosta liittyä akatemiaan.
Urheilijat käyvät julkisessa koulussa, joka vastaa heidän valintaansa ja tasoaan. He ovat koulussa klo 8:00–13:00, ja joissain tapauksissa pidempään, esimerkiksi klo 15:00 asti. Lisäksi heidän on vielä tehtävä kotitehtävänsä. Koulu on vaativa ja sen vaatimustaso kasvaa valmistumisen lähestyessä.
Lukiossa on kolme tasoa, ja oppilaat ilmoittautuvat koulutustasonsa ja arvosanojensa mukaan sopivaan kouluun. Kansainväliset opiskelijat käyvät koulua verkossa, jotta he voivat opiskella omalla äidinkielellään ja pysyä kotimaansa koulutusjärjestelmässä. Baseball-opetus ja valmennus tapahtuu enimmäkseen englanniksi, jotta opiskelijat kehittyvät siinä ennen siirtymistään Yhdysvaltoihin.
Matkan opit, ajatukset ja viennit käytäntöön
Vierailua yhdessä Euroopan parhaista baseball -akatemioista voidaan pitää erittäin onnistuneena. Kotimatkan aikana ja sen jälkeen olemme keskustelleet paljon niistä ajatuksista, joita matka herätti. Ajatteluun tuli uusia näkökulmia ja uutta oppia, mutta toisaalta osassa asioista olemassa oleva tieto vahvistui. Baseballia on tutkittu paljon ja monessa valmennuskeskuksessa tai akatemiassa suorituksia tutkitaan tarkkaan teknologiaa vahvasti hyväksikäyttäen.
Pesäpallo on lajina kehittynyt koko ajan. Fyysiseen harjoittelun laatuun kiinnitetään entistä enemmän huomiota ja monella pääsarjatason joukkueella valmennus fokusoi paremmin toimintansa olennaisiin asioihin fysiikkaharjoittelussa. Mutta tekemistä riittää kuitenkin edelleen varsinkin kokonaiskuormituksen, harjoittelun eri elementtien annostelun ja terveenä pysymisen näkökulmasta. Myös juniorien fysiikkavalmennus kaipaa jatkuvaa kouluttautumista, jotta nuoret kestäisivät aikuisvaiheeseen tultaessa lajin vaatimuksia.
Ajatuksia herätti monikin matkalla havainnoitu asia. Ensiksi voisin ottaa esiin tässä oikean suoritustekniikan ja liikevirtauksen omaksumisen tärkeys niin terveenä pysymisen, kuin lajitehokkuudenkin kannalta. Oivallinen isäntämme Martin Brunner esitelmöi heittämisen oppimisesta suorituksen lopputuloksen havainnoimisen näkökulmasta. Heitettäessä syöttäjän pitää katsoa syöttönsä perään ja nähdä pallo molemmilla silmillä, jotta hän pystyy havainnoimaan pallon lentoradan ja kierteen, sekä saamaan heittoon tarkkuutta. Heiton loppuvaiheen asennon havainnointi ja pallon liikkeen seuraaminen parantavat heiton tarkkuutta ja tehokkuutta. Heittoharjoittelussa ulkoinen fokus eli liikkeen lopputulokseen keksittyminen on avainasemassa. Kun pelaaja keskittyy pallon lentorataan ja siihen, miten se irtoaa kädestä, keho mukautuu luonnollisesti ja korjaa virheitä automaattisesti. Näin pelaaja oppii nopeammin ja tehokkaammin kun analysoimalla mekaanisia yksityiskohtia liikaa. Tämä on ehdottomasti asia, jota omassa valmennustyössänikin pitää terästää. Ei ole oppimisen kannalta tehokkainta, että joku on analysoimassa urheilijalle joka ikistä suoritusta, vaan urheilijat pitää rohkaista ottamaan oppimisesta myös oma vastuu jolloin oppimisjälki on pysyvämpi. Oikea tekniikka parantaa myös huomattavasti mahdollisuutta pysyä terveenä lajissa, joka sisältää paljon voimakkaita ja repiviä, sekä iskuttamista sisältävää liikettä.
Lisäksi olemme pyrkineet räjäyttämään vanhaa ajatusmallia kovien toistomäärien nimeen vannovasta filosofiasta. Toistoja tarvitaan, mutta millaisia toistoja? Pitäisikö keskittyä enemmän kehon huolelliseen valmistamiseen esim. heitto- tai lyöntiharjoitukseen? Varsinaisia lajitoistoja voi silloin tulla vähemmän, mutta saataisiinko ne tehokkaammiksi ja laadukkaammiksi kun niitä ei toistettaisi väsymykseen asti liian usein? Baseball -syöttäjän työskentely on toki erilaista, kuin vaikkapa etukenttäpelaajan heittäminen pelissä, sillä baseball-syöttäjä pyrkii maksimoimaan jokaisen syöttönsä niin tehollisesti kuin syötön vaikeusasteenkin puolesta ja etukenttäpelaajille ja lukkarille tulee pelin aikana määrällisesti enemmän heittoja. Mutta silti. Olisiko hieman vähemmän parempi joskus? Jos keskitytään heittotekniikan parantamiseen ja sitä kautta heittojen tehojen ja nopeuden parantamiseen, heittokapasiteetti paranee ja yksittäisten heittojen kuormittavuus pienenee. Ulkopelissä heittomäärät vaihtelevat muutenkin pelipaikkakohtaisesti. Kannattaako esimerkiksi kopparin hinkata satoja heittoja treenissä, jos pelissä tulee kovia takakentältä lähteviä kotipesään kohdistuvia ”tappoheittoja” vain muutama?
Rupesimme myös pohtimaan ja suunnittelemaan, että miten kauden aikana rakennetaan eri osa-alueita varten selkeät, progressiiviset mallit, joilla keho valmistellaan harjoittelun vaatimuksiin ja sitä kautta myös pelikauden lisääntyviin vaatimuksiin. Nämä protokollat käsittäisivät treeneihin valmistavia elementtejä, mutta mukana olisi myös yksilöllisiä painotuksia urheilijoiden tarpeen mukaan. Tämä tehtäisiin moniammatillisen tiimin (lajivalmentaja/pelinjohtaja, fysiikkavalmentaja, fysioterapeutti, testausvastaava) kanssa yhteistyössä, jotta näkökulma on riittävän laaja ja huomioi riittävästi kokonaiskuormitusta ja terveenä pysymistä sekä suorituskyvyn kehittymistä. Tämän tyyppisiä protokollia joukkueella on ollut jo aiemmin, mutta selkeyttä, systemaattisuutta ja laatua pyritään edelleen lisäämään.
Olemme lisäksi miettineet, että harjoittelussa tarvittavaa välineistöä pitää pyrkiä päivittämään ja uusimaan. Eripainoiset heittopallot (plyopallot), aquabagit ja erikoiskuminauhat tulevat ensimmäisenä mieleen. Mietimme jopa villeissä unelmissamme pallotykin hankkimisen mahdollisuutta. Tulevaisuudessa olisi hienoa saada myös apua liikeanalyysien tekemiseen.
Matkan jälkeen olen pyrkinyt keskustelemaan näistä ajatuksista ympäristössämme toimivien laji-ihmisten kanssa, sekä yleisemmällä tasolla myös muiden kanssa. Toimin pesäpallossa naisten pääsarjajoukkueen lisäksi Varalassa tapahtuvissa pesäpallokoulutuksissa ja sparrailen akatemian vastuuvalmentajaa ja joitain juniorijoukkueiden valmentajia, joten ajatusten vaihto näiden toimijoiden kanssa voi auttaa uusien ajattelumallien tai ideoiden synnyssä.
Vielä sananen kulttuurihistoriasta
Akatemiaan tutustumisen ohella ehdimme yhtenä aamupäivänä tutustua hieman tähän
Tonavan varrella sijaitsevaan runsaan 150 000 asukkaan kaupunkiin, joka on Baijerin osavaltion neljänneksi suurin kaupunki. Regensburgin vanhakaupunki liitettiin vuonna 2006 Unescon maailmanperintöluetteloon.
Regensburgin tuomiokirkko erottuu torneineen jo kaukaa. Vuonna 1520 valmistunut goottilainen rakennus on kaupungin tärkeimpiä maamerkkejä. Helmikuinen tuomiokirkko oli sisältä vaikuttava lasimaalauksineen, mutta siellä oli todella kylmä! Vanhassakaupungissa kävimme ihmettelemässä roomalaisajalta peräisin olevaa ikivanhaa porttia, Porta Praetoriaa.
Yksi vaikuttavampia nähtävyyksiä oli keskiaikainen kivisilta, joka rakennettiin vuosina 1135–1146. Jykevän näköinen kivisilta ylittää Tonavan ja on tuomiokirkon tapaan yksi Regensburgin symboleista.
Hieno oli myös vuonna 1260 rakennetun Goljatin talon seinää koristaa valtava Daavidin ja Goljatin taistelua kuvaava maalaus, joka on tehty arviolta vuonna 1573.
Commentaires